Tässä uusi linkki toimivaan blogiini:

http://trickteam.blogspot.com/

väy väy väy.. sellainen rallatus on oikeasti olemassa. Mulla on nyt sellainen olo. Että annettiin ja otettiin. Annettiin unelma; kevätnahkamahat. Ja sit se  otettiin pois. Se unelma. Ihan oma moka, mut silti niin harmistuttaa.

Mä NIIN tipuin. Mä NIIN jo unelmoin. Mä NIIN nuolaisin, ennen kuin tipahti. Hyvä, etten mä jo haistanut niiden hengenhajuakin.. penneleiden. Ja nyt ollaan tässä. Mä onneton en uskonut silmiäni. Enkä Äiti Luontoa. Mä tsiigailin mun puna-sinikuvioista pentupäiväkirjaani, tilastoja ja keskiarvoja. Mä en antanut mitään painoa sille, että Särö huusi seiskavuorokaudella, sillä VIIME kerralla se huusi vasta 12-14 vuorokausilla. VIIMEKSI Carro käänsi häntää 8 vuorokaudella. Nyt neljännellä. Mutta sekään ei saanut mua, kuin hymähtämään. Mä olen joko missannut about neljä päivää totaalisesti pyyhkimisestä huolimatta, tai sit tää juoksu on ollut ihan hämärä. Nopea ja sekava. Mä uskon sihen, sillä kuka nyt erheitään myöntää..  No ei kai. Mä uskon sitä, sillä mä pyyhin Carroa jo viikkoa ennen päivittäin eikä se MITENKÄÄN oo voinut joka kerta putsata itseään just ennen. Kun välillä pyyhin heti pihalta tultuakin. Nooh, aivan sama. Joka tapauksessa, siinä vaiheessa, kun mä tajusin (no, Tony sen oikeasti tajusi: mä tuijotin pikku kirjaani..) Carron juoksun olevan "sammumassa" ajettiin seuraavana päivänä sulholaan. Ja turha keikka. Äiti Luonto esitti mulle kylmät faktat ja piti elämäni oppitunnin. Usko aina luontoa, silmiäsi ja vaistojasi. Älä tuijota keskiarvoja, tilastoja tai todennäköisyyksiä. Luota koiriisi. Ehkä mä olen tän opetuksen ansainnut. Ja ehkä, toivottavasti ainakin, mä muistan tämän iäti. Snif. Enää yheksänkuukautta seuraavaan mahikseen..

Ja samaan surkutteluviestiin voisin vielä kertoa toisenkin tarinan. Käytiin tänään taas vaihteeksi eläinklinikalla, nyt Demin kanssa. Sen maha ei ole parantunut, vaan on vieläkin sekaisin. :( Kahtena yönä on tullut tuotosta, joskaan ei enää lankamatolle. Koska jo viikon verran oireillut ja noin vanha koira, oli huoli jo ihan oikea. Demi sai nestettä niskanahkaansa ja antibioottipiikin sekä -kuurin. Ja sama liemiruokinta jatkuu. Voi poloa.. Mut kyllä se toivottavasti taas siitä. Muistan vaan, kun Osku oli aikanaan samanlaisessa vatsataudissa, niin miten nopsaan noin vanha koira meneekään huonoksi. Siksi oli kiva, että se otettiin vakavasti ja oikein nesteytettiinkin. Eikä pitänyt edes pyytää.. Onneksi Demi on teräsmummo!! :) Se leikki eläinklinikalla taas sitä, että ruumiini on täällä, sieluni ei. Vislaili ja laski päässälaskuja sitä hoidettaessa..

teille ystävät hyvät. Video kertoo tämän hetkisestä elämäntilanteestamme Särön kanssa. Videopätkässä esiintyvät Särö (ruskea-asuinen), Tony ja mä. Ollaan vähän koetettu naamioitua.  

Tony on se kiharatukkainen ja mä se toinen. :D Ja hei: ENNENKU avaat linkin, niin hjuumoria ilmaan ja pilkettä silmään!! ;) Tää olkoon viikon kevennys. (armaan mieheni pyynnöstä).

http://www.youtube.com/watch?v=GLbQBFqcFTI

Astut sisään kotiisi ja haistat sen heti. Tiedät, ettei vaihtoehtoja ole. Pieni toivonkipinä elää, että jollakin on "vain vatsanpuruja". Kokemus kuitenkin kertoo, että shittiä löytyy, takuulla. Riisut kenkiä ja nostat samalla peukkua pystyyn, että se EI olisi talon ainoalla, sillä uudenkarhealla karvalankamatolla. Taas kokemuksen ääni jyskyttää takaraivossasi ja pelkäät pelkääväsi oikein. Kylmä hiki otsalla kävelet olohuoneeseen ja näet shittiläntin KESKELLÄ mattoa. "Näinkö vähän?" huokaat. Kävelet keittiöön, missä ISO kasa odottaa kaakelilattian kruununa. Toiveesi on kuultu, osittain.

Näin kävi meille tänään. Tony haki mut töistä, sillä pikku Yarkku oli huollossa. Tultiin THÄNK KAAD yhtä aikaa kotiin, sillä yksin tuo löytö olis syönyt niin miestä kuin naistakin. Nyt tyynenä jaettiin roolit: toiselle matto ja toiselle kaakelinkruunu. Mä sain kruunun..  *huokaa*. No, suurin huoli oli, ja on yhä, että Demillä on "vain vatsanpuruja". Uudenkarhea lankamatto lepää lauteilla. Ompa sekin päässyt saunomaan. Mahtaa nauttia! :D

Otetaas sit perään vielä toinen mielikuvaharjoitus. Kuvittele, että olet ajamassa fillarilla pitkää, piiitkää, lenkkiä. Pyörä alkaa viiden kilometrin jälkeen kirskua ja kitistä ja pitää muutenkin ihan sielua raastavaa ääntä. Ei huvittaisi kääntyä takaisin, sillä viisikin kilometriä on pitkä matka. Edessä on "enää" reilu 10 kilometriä, joten päätät hammasta purren jatkaa. Sielua riipii se ääni ja hermoa raastaa. Etkä voi tehdä asialle mitään, lähinnä hymyillä vain vastaantulijoille. No niin. Nyt tiedätte, millaista on elää juoksuisen hot maman ja sen kitisevän lapsen kanssa. Aargh. Mä elättelen toiveita, että meillä ei ole tämän juoksun jälkeen enää koskaan näin Hottia mamaa. Asiaa selvitellään...

Sit kolmas stoory, pikku Yarkusta. Mulla on siis aivan mielettömän ihana auto. Sellanen metallinhohtavansähkönsininen Yaris. Täydellistä hipova pieni tilaihme. Se joutui nyt kuitenkin setien käsittelyyn ja siis huoltoon. Koska Yarkku hoidetaan oikein pitkän kaavan mukaan, se joutui jäämään huoltoon yöksi! Noh, eipä hätiä, sain tilalle toisen Yariksen. Lähdettiin sitä Tonyn kanssa hakemaan töistä (ja lattiakruunuista) selvittyä ja sanoin toiveeni ääneen: "kunhan se EI olisi uusi, vaan sitä vanhempaa mallia, mitä omanikin on..". Eipä kuultu mua, ei.. Uudenkarhea, hopea Yaris oli mua odottamassa. Ja kävi, mitä pelkäsin. SE ON TÄYDELLINEN!! Aivan mieletön!! Upea, ison oloinen, turvallisuutta huokuva.. Ei puutu, kuin lottovoitto.  Voivoi. No, tietää, minkä haluaa sitten, kun nykyisestä aika jättää.. sit joskus, piiiiitkän ajan kuluttua. Snif.

Ja vielä loppukevennys. Huikkasin äsken Tondelle, että laittais teeveden kiehumaan. Tony keitti veden ja laittoi teepussin likoon. Toi sit mulle huvittuneena oman Princess-teensä mietelauseen: sanoi, että se on mulle seuraaviin agitreneihin mukaanotettavaksi. (viittasi ilmeisesti siihen, kun olin "katsoos" treenejään). Lause kuuluu: "Älä tarjoa neuvoja tai suolaa ennen kuin pyydetään" Italialainen sananlasku.

is bäk.  Carro aloitti perjantaina juoksuilun. Vaikka jos Sääpältä joku kysyis, niin Kaapeli on sitä aina. Taas siis pukkas treenitauon päälle, mikä kyllä tosissaan syö välillä naista. Kerittiinhän me kerran jo käymään, edellisen tauon jälkeen.. Nyt sit taas vaan jumppaamaan syviä, ni on edes jotain tekemistä.. Tuntuu kyllä, että Carro itekin on sitä mieltä, että kaipaa tekemistä. Hilluis ja puuhastelis. Joten mä ehkä voisin opettaa sille pari juidua. Jotain simppeliä ja eimitään järkevää. Ärsyttää vaan aina se, että muut alkaa huutaa oven takana, kun jonkun kanssa tekis. Muut siis pihalle, vaikka huutaa ne sielläkin.. Kaikkien kun pitäis päästä aina tekeen samaan aikaan. Oisko kellään tähän mitään ratkaisua? Lähteä muualle treenaan tietty.. mut ei jaksais. Sais kotona vaan tehä, ku siltä tuntuu.. Mä aina näinä hetkinä mietin, että millonkahan mä pääsisin sen leikkuuttamaan. Mutku sit tullaan siihen, että mä NIIN haluaisin nähdä vielä kerran Kaapelin äitinä ja sen pennelit hillumassa pitkin taloa. Eli jos tää vuosi vielä jaksettas urhata "kasvattamisen" nimissä ja sit ens vuonna me alettas treenaan, ihan oikeesti. Tuntuu hirveelle ees sanoa, että koira on kolme ja puolivuotias, eikä osaa, ku pomia esteitä.. Se ei osaa teknisesti mitään. Ei niin mitään. Enkä mä kyllä rehellisyyden nimissä tiiä, osaako se mitään ikinä. Ehkä ne ajat, millon olis pitäny opetttaa jotain, on jo ohi. Sit tulee välillä sekin olo, että onko sillä pakko ees tehä enää pentuja. Mut on sillä. Se oli Koko Maailman Paras Äitikoira ja oon satavarma, että jos se sais itse päättää, ni sillä olis joka juoksusta pennut. Onneks sei saa.. Se rakastaa tänäkin päivänä pentuja yli kaiken, ja esim. perjantaina, kun meillä kävi aivan superihana pentupoika Luka (Gonnabe Innocent Sinner), niin Kaapeli PESI ja hoiti pennun.. Käsittämätöntä.. Kaa nuoli sen nahkamahan putipuhtaaksi ja hyvä, ettei koettanut pissattaa.. Joten kyllä, se on ansainnut vielä toiset pennut. Ja kyllä, minä himoitsen sitä pentuajan elämää.. Eli jostain juoksusta ja tänä vuonna. Luulisin.

Sit tuohon Lukaan: apua, miten se oli mainio!! Sen koko takapää heilui, kun se heilutti siimahäntäänsä!! Ihana!!  Carron mielestä se siis oli kertakaikkisen ihana ilmestys. Sitä piti pyytää leikkiin ja hellitellä. Särö sensijaan kasvoi maxikorkeuteen, sillä se käveli NIIN varpaillaan, NIIN varpaillaan ja vielä pisteenä iin päällä häntäänsä kohti lattiapanelia.. Se isotteli ja käyttäytyi ärsyttävän kukkoillen. Josta sille kyllä huomautin.. Noh, onneksi aika tekee tehtävänsä ja pennun ihanat eleet osansa. Eipä mennyt kauaa, kun jo mentiin pitkin tupaa. Tänään on uusi kohtaaminen, jota onkin hauska sit seurata: onko muistissa, kuka tuo nappula onkaan.

Eilen vietettiin Tonyn kans mukava päivä. Aamu alkoi mulla klo 11. Heräämisellä. :) Sit aamupalalle ja lehden luku, pitkään ja rauhassa. Tony oli tulossa lenkiltä, kun mä heräsin. Siispä sai ottaa iiiihan iisisti. Ihanaa! Mun on pakko saada kerran viikossa tollaset "kellonympärysunet". Muuten en selviä viikosta. Nukkuminen on ihana harrastus! :D Sit suunnattiin kaupungille ettiin meille molemmille kevyttoppapukua. Koirien lenkitykseen. Meillä on molemmilla samasta firmasta aikanaan tilatut kevyttoppikset, joissa on IHAN järkyt housut. Ne ei pysy päällä, vaan valuu koko ajan. Ja on muutenki "aika" leveet. Well, Tondelle löydettiinkin puku, mut mulle ei!! Kiesus.. Naisten pukuja oli joko aa: kamalia säkkejä bee: valkoisia (osta tosiaan koirien lenkitykseen sellanen) tai cee: yli kakssataaegeä maksavia. Eli jäin ilman pukua.. snif. Mä jo mietin, et haen miesten mallin ja s-kokoa. Eikai sitä kukaan tiedä, onko se miesten vai naisten?! Mut Tony ei halua olla samis. Eli pitänee lähteä Vaasaan tms. etsiskeleen. Sit käytiin Rossossa pannupizzalla ja on se hyvää.. ja ah, niin epäterveellistä. Ja siks se onki hyvää. Mä otin ekan kerran listalta vegepizzan: tomaattia, yrttipestoa, pinjansiemeniä ja maa-artisokkaa. Ja valkkaria päälle sopivassa suhteessa, eli aika paljon.. ;) Oli nannaa!! :) Tänään iltapalaks se vika slaissi. Ja sit, illalla vielä, mentiin teatteriin kattoon Elvistä. Voi elämä, miten hyvä näytös!! Harmi, että ei tuu enää: olisin suositellut sitä kaikille!! Mieletöntä musaa ja aivan supermakea esiintyminen Miro Honkaselta taas!! Wow. Mä jopa diggailin Elvistä..

Sit vielä yks stoori. Olin tänään hallilla, kun Anu ja Tälli (Amorosan Maire) sekä Tony ja Särö olivat treenailemassa. Kumpikaan ei osaa juuri mitään, eikä niiden koiratkaan.. :D Ei vaites. Piti sanoa, että kummankaan koira ei osaa vielä juuri mitään.  Särö teki ensin keppejä. Mä en ole vielä koskaan nähnyt, että se tekisi kaikki kepit. Ja nymmä näin!! Koko keppisarja, ihan OIKEA keppisarja, oli Särölle odottamassa. Tony napsutti kaaret joka väliin ja sit pääs pikkumies irti! Ja se teki ne oikein mallikkaasti!! Ylpeä mami..  Sit molemmat natiaiset tekivät matalaa A:ta pumpilla varustettuna. Särö oli tehnyt sitä jo ennemminkin ja muisti homman. Käytiin siinä sit "keskustelua" pumpin koosta, paikasta ym. Ja sitten Tälli teki samaa hommaa ja valo nousi ylös!  Jee! Sitten molemmat tekivät perussarjaa speedpumpeilla. Ihan hyvin, mutta molemmista huomasi, että jo vähän väsytti. Ei ollut enää samaa "raivoa" ilmassa. Sit Särö sai BOTin niskaansa ja treenit päätökseen. Tällerö teki vielä pienen ohjauskuvion, missä oli muutama hyppy ilman rimaa (pumpilla) ja putki. Meni hienosti! Hjuvaa!!

Ja ei sitten muuta. Jatkan täällä elämän eteenpäin suunnittelua. Ja flunssan selättämistä.